Köynnöskasvit - vihreää rehevyyttä!

Köynnöskasvit peittävät alleen ikävänkin seinäpinnan ja tuovat pihaan nopeasti rehevyyttä. Ne kiertyvät kauniisti pihaportin tai aidan ympärille ja toivottavat tulijan tervetulleeksi. Oleskelualueen pergolapylväissä ja katoksissa köynnökset antavat suojaa paahtavalta auringolta sekä mahdollisesti myös uteliailta katseilta. Kasvit voidaan istuttaa myös kiipeämään pitkin kalliota tai kivimuurien taakse, jolloin taipuisat versot riippuvat kauniisti alaspäin.

Kasvupaikka ja -alusta

Köynnösten monipuolisesta valikoimasta löytyy kasveja niin varjoon kuin aurinkoonkin. Varjossa viihtyviä ovat mm. piippuköynnös ja köynnöshortensia, puolivarjossa menestyvät hyvin köynnöskuusamat, villiviinit sekä pienikukkaiset kärhöt. Auringossa parhaiten kukkivat köynnösruusut sekä jalokärhöt. Suurimmalle osalle köynnöksistä kasvualustan syvyyden tulisi olla 50-60 cm. Hyvä kasvualusta on runsasravinteista ja syvämultaista. Siinä köynnösten kasvukin on rehevää ja kukinta runsasta. Kuivassa ja vähäravinteisessa maassa kasvit vain kasvavat huonosti ja tulevat helposti honteloiksi. Kasvualustaan tulevat maanparannusaineet, kompostimulta, lannoitteet ja kalkki sekoitetaan huolellisesti koko kasvualustan syvyydeltä. Useimmat köynnökset viihtyvät kalkitussa maassa, poikkeuksen tekee köynnöshortensia, joka viihtyy hapahkossa maassa. Sen kasvualustaksi sopii hyvin rodomulta, kalkkia maahan ei pidä lisätä. Seinänvierustoilla seinää vasten jätetään 40-50 cm levyinen sorakaistale, multaa ei pidä laittaa suoraan talon seinää vasten. Räystään alla maa on usein myös kuivaa, joten istutuskuoppa kaivetaan reilusti kauemmas, jotta juuristokin pystyy hyödyntämään sadevettä.

Istutusaika

Köynnöksiä on saatavissa astiataimina, joita voidaan istuttaa koko kasvukauden ajan. Istutus tehdään syksyllä kuitenkin ajoissa, että taimet ehtivät juurtumaan ennen talven tuloa.

Istutus

Istutuskuoppa kastellaan runsaalla vedellä. Taimista poistetaan kasvatusruukku ja ne istutetaan juuripaakkua rikkomatta. Taimet asetetaan hieman vinoon asentoon seinää tai tukea kohti ja muutama sentti entistä syvempään. Maa tiivistetään kevyesti ja kastellaan hyvin.

Tukeminen

Parhaimpia suoraan seinään takertuvia lajeja ovat imukärhivilliviini ja köynnöshortensia. Kilpikierroille, karhunköynnökselle ja humalalle tueksi riittää rautalanka tai vahva, karheapintainen tukilanka. Piippuköynnös, köynnöskuusamat ja useat muut lajit tarvitsevat säleikön tai muun rakennelman pysyäkseen pystyssä. Säleikkö rakennetaan niin, että tarvittaessa sen voi irroittaa seinältä puhdistuksen tai korjauksen, talvisuojauksen tai seinän maalauksen vuoksi. Säleikön tulee olla 10-15 cm seinästä irti. Silloin ilma kiertää kasvuston ja seinän välissä ja seinäpinta pysyy kuivana. Köynnösten versot pääsevät myös kiertymään paremmin säleikön rimojen ympärille ja niiden lehdet kuivuvat sateen jälkeen nopeammin, jolloin lehdet pysyvät terveempinä.

Kastelu ja lannoitus

Vastaistutettuja taimia kastellaan pari kertaa viikossa n. 10-15 l vettä kerralla, kunnes taimet ovat lähteneet kunnolla kasvuun. Jatkossa kastellaan kuivina kausina.

Hyvin perusparannettua maata ei ensimmäisenä kasvuvuotena tarvitse lisälannoittaa. Myöhempinä vuosina kasvukauden aikana lannoitetaan 1-2 kertaa  puutarhan moniravinteisella yleislannoitteella. Kasvien tyvelle on hyvä lisätä myös kompostimultaa. Elokuun alusta lähtien lannoitetaan typettömällä syyslannoksella, jotta kasvit ehtivät tuleentumaan ennen talvea.

Leikkaus

Astiataimet ovat jo valmiiksi hyvin haaroittuneita, eikä istutusleikkausta tarvita. Myöhempinä vuosina useimmille köynnöksille leikkaukseksi riittää kuivuneiden ja ränsistyneiden oksien poisto ja ylitiheitä kasvustoja harvennetaan. Paras leikkausajankohta on keväällä ennen silmujen puhkeamista. Alkusyksyn leikkaukset saattavat innostaa köynnöksiä kasvamaan vielä syksylläkin, jolloin niiden versot eivät ehdi puutua ja tuleentua ennen talvea. Osa köynnöksistä kuten, humala, karhunköynnös, kilpikierto ja pensaskärhö ovat perennoivia, eli niiden maanpäällinen versosto kuihtuu syksyllä. Vanha kasvusto leikataan keväällä alas maanrajasta lähtien.

Talvihoito

Köynnösten talvenkestävyys vaihtelee luonnollisesti lajin ja lajikkeen mukaan. Kestävimmät talvehtivat hyvin ilman erityistä suojausta, mutta vastaistutettuja taimia tai arkoja lajeja, kuten jalokärhöjä ja köynnösruusuja kannattaa suojata. Taipuisat versot irroitetaan tuestaan, lasketaan maahan ja suojataan pakkaspeitteellä, havuilla tai kevyellä pakkaslumella. Köynnöksen kasvaessa ja versojen puutuessa taivutus käy hankalaksi ja taimet voidaan suojata suoraan seinäpinnalle esim. pakkaspeitteen avulla. Talvisuojien annetaan olla paikoillaan pitkään, ne poistetaan myöhään keväällä, vasta kun maa on sulanut. Etelä-Suomessa talvivaurioiden syinä ovat useimmin liika talvinen märkyys sekä pintamullan vuorottainen jäätyminen ja sulaminen. Kunnon lumikerros on paras suoja, se estää maata routaantumasta syvältä sekä suojaa alimpia versoja.

Takaisin

© Copyright : Kauppila Oy, kaikki oikeudet pidätetään.